Tervetuloa tutustumaan putkiradiokokoelmaani

Sähkö- ja radiotekniikan harrastukseni syntyhistoriaan liittyy olennaisesti Päivölän kansanopiston puukäsityöverstas. Isäni oli opistolla puutyön opettajana, ja olin useasti hänen mukanaan verstaalla apupoikana. Iso verstasrakennus monine työkoneineen oli jännittävä paikka, missä pienellä pojalla riitti ihmeteltävää.

Eräänä päivänä huomioni kiinnittyi puutyöverstaan vintillä olevaan erikoiseen puukuoriseen laitteeseen, jonka koristeellisessa etukankaassa luki huolellisella kaunokirjoituksella Maestro. Aukinaisena repsottavassa takakannessa tahtipuikkoa kohotteli kapellimestarin figuuri. Laitetta hetken aikaa tutkittuani isäni kertoi, että laite oli vanha putkiradio, jollaista hänkin oli vuosikymmeniä sitten kuunnellut omassa nuoruudessaan.

Päätimme kokeilla, josko vanhasta höyryradiosta löytyisi vielä eloa. Virran kytkeydyttyä laite alkoi hurista vienosti, ja hetken kuluttua radion vuosikymmeniä hiljaisina olleista kaiuttimista alkoi kuulua pianomusiikkia. Samalla kurkin uteliaana avoimen takakannen välistä apparaatin sisälle, josta ­ kaiken pölyn ja menneen ajan patinan keskeltä ­ hohti elektroniputkien oranssi kajo. Tuosta taianomaisesta hetkestä alkoi kehittyä harrastus, joka on kestänyt näihin päiviin saakka.

Puukäsityöverstaan Maestro -radio osoittautui lopulta pikkuvikaiseksi Saloran valmistamaksi 805 -malliksi vuodelta 1955. Radiossa oli todennäköisesti valintanäppäimistön kontaktivika, sillä apparaatti soi todella hiljaa. Pikkupojalle tuo pienikin pihinä oli riittävä linkki aikamatkalle vuosikymmenten taakse varsinkin, kun isäni väitti vanhan höyryradion suostuvan soittamaan ainostaan vanhan ajan musiikkia. Tähän oli helppo uskoa, sillä radion sisäänrakennetulla ula-dipolilla Maestrosta kuului lähinnä rahiseva Yle Radio yhden lähetys.

Varsinainen ensimmäinen itse hankkimani keräilyradio on ensimmäisen sukupolven Salora Sevilla vuodelta 1956. Tämä kirpputorilta tehty löytö jäi mieleen erityisesti siitä, että raahasimme sitä pikkuveljeni kanssa kirpparilta saamassamme pahvilaatikossa kotia kohti. Painavan matkatavaran kanssa tehty kävelymatka olisi käynyt kohtalaisen pitkäksi, ellei ystävällinen autoilija olisi tarjonnut meille kotipihaamme kyytiä. Niinpä Sevilla saatiin ehjänä perille auton kyydissä, eikä sateiseksi muuttunut ilmakaan päässyt kastelemaan radion hilseillyttä lakkapintaa.

Tällä hetkellä radiokokoelmassani on lähemmäksi parikymmentä vastaanotinta, joista suurin osa on kotimaisen radioteollisuuden tuotantoa. Mukana on myös muutama saksalainen vastaanotin. Lähes kaikki radiot ovat olleet toimintakunnossa jo ostohetkellä, joskin olen tehnyt niihin huoltoremonttia toimintavarmuuden säilyttämiseksi vastaisuudessakin. Lisään tähän blogiin kuvia, käyttökokemuksia ja tietoja kokoelmani radioista lähiaikoina.

Mainittakoon vielä, että omatoimiset putkiradioiden huolto- ja korjaustoimenpiteet vaativat sähkötekniikan tietämystä siinä määrin, että en suosittele kokemattomalle radion omistajalle huoltotoimiin ryhtymistä missään tapauksessa. Putkiradioissa olevat jännitteet ja sähkövaraukset ovat sen verran vaarallisia, että huolimaton käyttäjä saattaa saada sormilleen kuolettavan sähköiskun. Kokemattomalle radionkuuntelijalle turvallisin keino vanhan radion toimintakuntoon saattamiseksi on toimittaa radio putkilaitteita huoltavaan korjausliikkeeseen. Näitä on suuremmissa kaupungeissa useampia. Hyviä vinkkejä ja turvallisuusohjeita radioiden käyttöön ja huoltoon saa myös Suomen Radiohistoriallinen Seura ry:n keskustelufoorumista osoitteesta www.radiohistoria.fi.

Salora Metropol 58