Asa 115

Asa 115 on yksi vanhimmista ula-vastaanottimistani. Vuosimallia 1953 oleva vastaanotin on FM-lähetysten alkukaudelta, jolloin ula-vastaanottimien perusrakenne haki vielä muotoaan (Radiomuseum). Myös tämän radiomallin ula-etupää poikkeaa toteutukseltaan myöhemmin vakiintuneesta perusrakenteesta. Asa 115 on melko kookas radio, ja painoakin on reilusti. Ula-aaltojen lisäksi vastaanottimessa on lyhyet, keskipitkät ja pitkät aaltoalueet. Hienoviritystä varten lyhytaaltoalueella on käytettävissä lyhytaaltolevitys

Asan näköviritysputkena on EM80 -viuhkaviritysputkea vanhempi EM34.

Vastaanottimessa ovat tavanomaiset liitännät AM- ja FM-antenneille, maaliitännälle sekä levysoittimelle ja ulkoiselle lisäkaiuttimelle. Asan FM-antenni toimii myös AM-alueilla, joten kahta erillistä antennijohtoa ei tarvita.

Asan koneisto on kookas ja osasijoittelultaan melko tiheä. Koneiston metallirunko on säilynyt hyvässä kunnossa vuosien saatossa. Vasemmassa reunassa sijaitsevat AM-virityskondensaattori sekä FM-vastaanoton etuaste. Keskellä ovat välitaajuusmuuntajat, joista pienempikoteloiset toimivat ula-piireissä. Oikealla ovat pientaajuusaste ja verkkomuuntaja.

Radion verkkomuuntaja on erittäin suurikokoinen. Yhdeksänputkinen vastaanotin vaatiikin virtalähteeltä tehoa.

Verkkovaihtovirta tasasuunnataan kokoaaltotasasuuntaajaputkella, AZ41:llä.

AM-kaksoiskondensaattori on varsin kookas ja herkkä.

Kahdessa metallilieriössä sijaitsee Asan ula-etuaste, joka on toteutettu yhdellä EC92 -triodilla. Rakenne on ajalta, jolloin ula-vastaanoton tekninen toteutus haki vielä muotoaan. Poikkeavasta toteutuksestaan huolimatta FM-vastaanotto sujuu häiriöttä ja hyvällä herkkyydellä. Myöhemmin Asa kehitti ula-etuasteen, jossa käytettiin kahta EC92 -triodia.

Ula-etuasteen EC92 -triodi on kuvassa keskimmäisenä. Vasemmalla on pentodi EF80 ja oikealla triodi-heptodi ECH81.

Suurtaajuusvahvistimena ula-alueella toimii pentodi EF80.

AM-aaltoalueiden sekoittaja- ja oskillaattoriputki ECH81.

Välitaajuusvahvistinosassa hehkuu pentodi EF 85.

Radiolähetyksen ilmaisemisesta huolehtii EABC80. Esivahvistinputkena on EAF42 -pentodi.

Vastaanottimen pääkaiutinelementtinä on Asan valmistama 10 tuumainen bassoelementti.

Pienempi neljän tuuman elementti on Goodmansin valmistama. Molemmille elementeille on omat päätemuuntajansa. Äänenlaadultaan radio on myöhempiä 50-luvun radiovastaanottimia, esimerkiksi Saloran Rivieraa tai Metropolia, vaatimattomampi erityisesti diskanttitoiston osalta. Asan ääni on kuitenkin pehmeä ja selkeä, mikä miellyttää puheohjelmien kuuntelussa.

Hehkua illan hämärässä


Teknisiä tietoja:

Valmistusvuosi:
1953 (Radiomuseum)

Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
110, 127, 220 ja 250 volttia. Vaihtovirran kokoaaltotasasuuntaus AZ41 -putkella.

Putkitus:
EF80, EC92, ECH81, EF85, EABC80, EAF42, EL41, AZ41 sekä näköviritysputki EM34.

Äänentoisto:
Korkeiden äänien portaaton säätö sekä bassokytkin. Kaiutinelementteinä 10 tuumainen Asan valmistama elementti  ja neljän tuuman Goodmans -elementti, joille syötetään koko taajuusalue. Molemmille elementeille on omat päätemuuntajat. 

Ominaisuudet:
Vauhtipyöräviritys AM-aaltoalueilla. Lyhytaaltolevitys. Näköviritysputki. Levysoitin- ja lisäkaiutinliitännät.

Huoltotoimenpiteet:
Paperikondensaattoreiden vaihto. FM-virittimen katkenneiden viritysnarujen uusinta. Alkuperäisiä vastaavien kaiutinelementtien ja päätemuuntajien hankinta ja asennus. Verkkojohdon sekä muiden eristeiltään haurastuneiden johdinten uusinta.    


LÄHDE:

Radiomuseum. Asa 115. Luettu 31.12.2013. http://www.radiomuseum.org/r/asa_115.html  

Celeston Regina

Celeston Regina on suurikokoinen vastaanotin, joka on mitoiltaan Saba Freiburg'in kokoluokkaa. Celeston oli Helvar Radio Oy:n sisarmerkki, ja Regina vastasi Helvarin malliston Meteor -vastaanotinta (Nirhamo 2008). Regina on valmistettu vuonna 1956, mikä aikakautena oli äänentoistoon liittyvien tilaefektikikkailujen kulta-aikaa (Viitanen 2012, 13; Radiomuseum). Reginassa tilaefekteihin viittaa 3D Sointi -merkintä radion etukankaassa.

  

Reginassa on yhteensä neljä kaiutinelementtiä, joista kaksi on sijoitettu kotelon sivuille.

Celeston Reginassa on antenniliitäntöjen lisäksi magnetofoni- ja lisäkaiutinliitäntä sekä ulostuloliitäntä, johon esimerkiksi magnetofonin liittämällä on voitu tallentaa radiolähetyksiä.

Suomessa televisiot olivat vielä harvinaisia 1950-luvulla. Suomalaisista radiovalmistajista Helvar Oy pyrki herättämään asiakkaiden uteliaisuutta uutta tekniikka kohtaan varustamalla suurempia radiomallejaan erikoisella TV-ääniliitännällä, joka on tässäkin Celestonissa. Liitäntään kytkettiin lisälaite, jolla televisiolähetysten ääni saatiin kuuluville radiovastaanottimen kautta. (Haveri 2011.) Kuvaa vimpaimella ei luonnollisestikaan voinut nähdä, mutta lähetysten ääni oli jo omiaan virittämään telelvisiolähetysten tunnelmaan.

Reginan koneisto on suurikokoinen, mutta osasijoittelultaan ilahduttavan tilava. Etu- ja suurtaajuuskytkennät sijaitsevat oikealla, ja keskellä olevien välitaajuuspiirien jälkeen oikealla ovat ilmaisin- ja pientaajuuskytkennät. Radiokotelon yläosassa näkyy ferriittiantenni. Reginassa on neljä hyvälaatuista kaiutinelementtiä, joista bassokaiutin on varsin isokokoinen - 10x8 tuumaa. 

Reginan kotelon sisätilaa hallitsee 10x8 tuumainen koko äänialueen kaiutinelementti. Kaiutinelementin magneetti on peräisin magneettivalmistaja DEW:iltä Dortmundista, mutta varsinaisen elementtiosan valmistajasta ei ole merkintöjä. Ääneltään Regina on erittäin hyvä; varsinkin keski- ja korkeaäänitoisto miellyttää puhtaalla ja kirkkaalla - silti rasittamattomalla - soinnillaan. Bassoelementin ja radiokotelon suuren koon perusteella saattaisi Reginaltakin odottaa muhkeaa matalien taajuuksien toistoa, mutta lopputulos on selvästi kevyempi kuin esimerkiksi Salora Rivierassa. Reginan kevyehkö bassopää on kuitenkin tarkka ja napakka, mikä miellyttää erityisesti jazzin tai kamarimusiikin kuuntelussa.

Korkeimpien taajuuksien toistosta vastaa Plesseyn diskanttielementti, ja vastaavat ovat myös Salora Metropolissa. Jakosuodinkytkennässä on jälleen 50 µF kondensaattori. Sivukaiutinelementteinä ovat Goodmans'in viiden tuuman laajakaistaelementit.

AM-alueiden oskillaattori- ja sekoitusputkena on jälleen triodi-heptodi ECH81. Tyhjään pertinax-liittimeen kytketään televisioääntä vastaanottava lisälaite.

Celestonin ULA-etuaste on sijoitettu rungon alapuolelle, jolloin laitteesta näkyvillä on ainoastaan suurtaajuusvahvistimena ja sekoittajana toimiva ECC85. Lyhyiden, keskipitkien ja pitkien aaltojen viritysmekanismiin on kytketty kuvassa näkyvä vauhtipyörä asemanhakua jouhevoittamaan. 

AM-alueiden viritykseen käytetään kaksikkokondensaattoria, jossa samalle akselille kytketyistä kondensaattoreista toinen on kytketty valitun taajuusalueen virityspiiriin toisen säätäessä oskillaattoritaajuutta (Wiio & Somerikko 1959, 118-119).

Välitaajuuspiireissä ovat pentodit EF89 ja EF80. Ilmaisin- ja pientaajuusvahvisinputki EABC 80:n takana on päätemuuntaja, josta signaali viedään kaiutinelementeille.

Vasemmalla suurtaajuusvahvistinpentodi EF80 sekä oikealla ilmaisin ja pientaajuusvahvistin EABC80.

Pientaajuusasteen viimeinen vaihe ennen kaiutinmuuntajaa; päätepentodi EL84. Anodivirralle on lämpösulakekytkentä.

 

Teknisiä tietoja:

Valmistusvuosi:
1956 (Radiomuseum). Sarjanumero: 680905

 Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
127, 220 ja 240 volttia (Radiomuseum). Seleenitasasuuntaus.

Putkitus:
ECC85, ECH81, EF89, EF80, EABC80, EL84 sekä näköviritysputki EM80.

Äänentoisto:
Korkeiden ja matalien taajuuksien portaattomat säätimet. Äänenvärinsäätökytkimet valinnoilla puhe, soolo, konsertti ja jazz. Pääkaiutinelementtinä 10x8 tuuman elementti, valmistajasta ei tietoa (DEW -magneetti), diskanttikaiuttimena neljän tuuman Plessey ja sivukaiuttimina viiden tuuman Goodmans -elementit. Ensimmäisen asteen jakosuodinkytkentänä on 50 µF elektrolyyttikondensaattori.

Ominaisuudet:
Vauhtipyöräviritys AM -aaltoalueilla. Etupaneelista säädettävä ferriittiantenni, joka kytketään käyttöön käyttönäppäimistä. Näköviritysputki. Lisäkaiutin- ja levysoitinliitäntöjen lisäksi ääniulostuloliitäntä. Liitäntä lisälaitteelle, jolla voidaan vastaanottaa analogisten tv-lähetysten ääntä.

Huoltotoimenpiteet:
Paperikondensaattorien ja muutamien vastusten uusinta. FM-virittimen viritysnarujen uusinta.


LÄHTEET:

Haveri, T. 2011. Helvar Jupiter TV-liitäntä. Vastaus #1. Suomen Radiohistoriallinen Seura. Luettu 10.12.2013.http://www.radiohistoria.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1320705668/0 

Nirhamo, L. 2008. Celeston Regina: mikä on vastaavan Helvarin nimi? Vastaus #1. Suomen Radiohistoriallinen Seura. Luettu 10.12.2013. http://www.radiohistoria.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1228727760

Radiomuseum. Celeston Regina. Luettu 11.12.2013. http://www.radiomuseum.org/r/helvar_celeston_regina.html 

Viitanen, K. 2012. 3D-sointi ja pseudostereofonia suomalaisissa 1950-luvun radioissa. Radiot. Radiohistoriallinen julkaisu 3/2012, 12-15.

Wiio, A., Somerikko, U. 1959. Uusi radiokirja. Toinen painos. Helsinki: Tekniikan maailma. 

Taustakuvia

Tällä kertaa olisi tarjolla muutama radioaiheinen taustakuva, olkaapa hyvä! Täysiresoluutioisen kuvan voi ladata kuvien alla olevista linkeistä.

Huomaa, että kuvia ei kannata asettaa taustakuvaksi suoraan selaimesta valitsemalla, sillä se huonontaa kuvanlaatua. Paremman lopputuloksen saa kuvatiedoston tallentamalla ja asettamalla sen taustakuvaksi käyttöjärjestelmän ominaisuuksista.

2780x1500: https://dl.dropboxusercontent.com/u/68203612/Radioblogiin%20taustakuvia/Salora_Metropol.jpg

2780x1500: https://dl.dropboxusercontent.com/u/68203612/Radioblogiin%20taustakuvia/Freiburg_koneisto.jpg

2780x1500: https://dl.dropboxusercontent.com/u/68203612/Radioblogiin%20taustakuvia/Salora_Riviera_koneisto.jpg

2700x1800: https://dl.dropboxusercontent.com/u/68203612/Radioblogiin%20taustakuvia/Salora_Riviera_ECH81.jpg

Saba Freiburg 7 Automatic

Eräs 1950-luvun radiovastaanotintuotannon jalokivistä on sakalainen Saba Freiburg 7, joka mallivuotenaan 1956-57 oli mallisarjansa suurin ja kaunein vastaanotin. Runsaasti varusteltu radio on hyvin kookas, ja painoakin on kertynyt reilut parikymmentä kiloa. (Radiomuseum.) Erikoisuutena vastaanottimessa on täysin automaattinen moottoroitu kanavahaku, jonka toimintakytkin on radiokotelon alareunassa.

Saba Freiburgissa on ominaisuuksia moneen tarpeeseen: neljä aaltoaluetta, puhe- ja musiikkivalintakytkimet, äänenvärinsäätimet bassolle ja diskantille, vauhtipyöräviritys, automaattinen kanavahaku, säädettävä ferroceptor-antenni sekä näköviritysputki.

Freiburgin takakansi on täynnä ilmanvaihtoaukkoja, sillä 12-putkinen vastaanotin vaihtovirtamoottoreineen tuottaa paljon lämpöä. Tehonkulutus on noin 90 wattia.

Lisäkaiutin-, magnetofoni-, levysointin- ja antenniliittimen lisäksi vastaanottimeen on ollut saatavilla langallinen kaukosäädinyksikkö. Kaukosäätimellä on voinut käyttää automaattiviritintä, säätää äänenvoimakkuutta sekä käyttää virtakytkintä. Suojalevyllä peitetty liitäntä on lisäverkkoliitäntä, josta saa verkkovirtaa esimerkiksi levysoittimelle.

Freiburgin koneisto on massiivinen sekä varsin monimutkainen. Sisätilaa hallitsevat Saban valmistamat laadukkaat Greencone -kaiutinelementit, joita näkee silloin tällöin myös omatekoisissa hifi-projekteissa. Elementeillä on kokoa melkoisesti - ovaali pääkaiutin on kooltaan 10x14 tuumaa, sivukaiuttimet 8 tuumaa ja diskanttielementti 6x4 tuumaa. Diskanttielementin jakosuodinkytkennässä oli alunperin 10 µF:n kondensaattori, mutta vaihdoin sen 2,2 µF arvoon hillitäkseni kirkasta soundia.

Koneiston vasemmassa laidassa on automaattivirittimen vaihtovirtamoottori, joka säätää virityskondensaattoreita valitun aaltoalueen mukaisesti. Sen vieressä yläpuolella on kahdella EC92 -putkella (triodi) toteutettu ula-etuaste. Välitaajuusosioiden jälkeen koneiston toisessa päässä on pientaajuusaste vuorovaihepäätteellä sekä järeä virtalähde.

Koneistoa toisesta suunnasta. Päävirtalähteen päällä oikealla on relekytkentöjen erillinen virtalähde. Käyttöjännitteen valitsin on heti virtalähteen vieressä vasemmalla.

Suurikokoinen viiden ohmin Greencone -pääkaiutinelementti. Bassopäässä riittää potkua ja syvyyttä. Toisto ulottuu noin 40 Hz paikkeille. Diskanttitoisto on tarkka ja erotteleva.

Sivukaiuttimina ovat kahdeksan tuumaiset laajakaistaelementit. Niillä on erillinen signaalitulo, jonka taajuusvasteeseen vaikuttavat vastaanottimen puhe- ja musiikkikytkimet. Kaikissa elementeissä on AlNiCo -magneetit.

Kauko-ohjauksen toteuttamiseksi Saba Freiburgiin on suunniteltu releohjattuja kytkintoimintoja, joille syötetään virtaa erillisestä virtalähteestä. Kuvassa näkyvä rele kytkee radioon virran, kun ohjausjännitteen kytkevää virtapainiketta painetaan radion toimintanäppäimistä tai kaukosäätimestä.

Yllä olevissa kuvissa on Freiburgin automaattivirittimen vaihtovirtamoottori, joka etsii ja hienosäätää radiolähetyksiä automaattivirityksen ollessa kytkenttynä. Vastaanotin pyrkii pitämään lähetyksen kuuluvuuden parhaana mahdollisena - signaalin heiketessä tai siirtyessä automatiikka muuttaa viritystä vastaavasti.  Radion putkista ainakin ECL80 ja EABC80 vastaavat automaatin toiminnasta, joista EABC80 liittynee automaatin ilmaisimeen. Virityslaitteisto on varsin monimutkainen, eikä sen toiminta ole allekirjoittaneelle vielä täysin selvillä.

Ula-etuasteen virityskoneistoa.

Amplimoduloitujen taajuuksien sekoitin ja oskillaattoriputki ECH81 hohtaa antenniliitäntäkytkentöjen takana.

Välitaajuusasteessa hehkuu pentodi EF89.

Automaattivirittimen ilmaisimessa on EABC80 -putki. Automaatin toimintaa voi hienosäätää alla olevasta välitaajuusmuuntajasta.

Putkitusta koneiston oikeasta päästä. Putket vasemmalta lähtien ovat EBF89, ECL80, EC92, sen alapuolella EABC80 sekä oikealla kaksi EL84 -päätepentodia. EBF89 -putken molemmin puolin on kaksi välitaajuusmuuntajaa. Lieriön muotoinen osa on tasasuunnatun käyttövirran suodatuslinjassa oleva 2x50 µF elektrolyyttikondensaatori. Kuvassa näkyvä tyhjä putkenkanta on tarkoitettu Saban vikadiagnostiikkalaitteelle.

Vuorovaihepäätteen EL84 -päätepentodit. Moottoroidun äänenvoimakkuussäätimen kytkentöjä näkyy vasemman päätepentodin takana.

Teknisiä tietoja:

Valmistusvuosi:
1956-57 (Radiomuseum). Sarjanumero: 36634

 Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
110, 125, 150, 220 ja 240 volttia. Seleenitasasuuntaus.

Putkitus:
EC92, EC92, ECH81, EF89, EBF89, ECL80, EABC80, EC92, EL84, EL84, EF86 ja näköviritysputki EM71

Äänentoisto:
Korkeiden ja matalien taajuuksien portaattomat säätimet. Puhe- ja musiikkiäänenvärikytkimet. Kaikki kaiutinelementit Saban Greencone -elementtejä. Etupaneelissa 14"x10" bassoelementti ja 6"x4" diskanttielementti. Ensimmäisen asteen jakosuodinkytkentänä on 2,2 µF elektrolyyttikondensaattori. Sivukaiuttimet ovat kahdeksan tuumaa.

Ominaisuudet:
Vauhtipyöräviritykset FM- ja AM -aaltoalueilla. Etupaneelista säädettävä ferriittiantenni. Näköviritysputki. Kaikilla aaltoalueilla automaattinen viritys. Kaukosäätövalmius, jolla voi ohjata viritystä, äänenvoimakkuutta ja virrankytkentää. Lisäkaiutin-, levysoitin-, magnetofoniliitännät sekä langallisen kaukosäätimen ja ulkoisen sähkölaitteen liitännät.

Huoltotoimentpiteet:
Automaattivirittimen hienosäätö. Automaattivirityksen mykistysominaisuuden ohitus äänenlaadun viilaamiseksi. Diskanttielementin jakosuodinkytkennän 10 µF:n kondensaattorin  vaihto 2.2 µF:n elektrolyyttikondensaattoriin.

LÄHDE:
Radiomuseum. Freiburg automatic 7 Radio SABA; Villingen, build. Luettu 25.11.2013. http://www.radiomuseum.org/r/saba_freiburg_automatic_7.html