Helvar Jubilé Deluxe

Jubile Deluxe -vastaanotin oli kotimaisen Helvar -radiotehtaan korkeimman hintaluokan vastaanotin. Vuorovaihepääteasteella, viidellä kaiutinelementillä sekä monipuolisilla säädöillä varustettu radio on valmistettu vuonna 1957 (Radiomuseum). Jubilé Deluxe oli todennäköisesti Helvarin pöytäradiomalliston suurikokoisin vastaanotin.

Jubilé Deluxe on kookas ja painava vastaanotin. Kaiutinelementeistä kolme on sijoitettu etulevyyn sekä yksi elementti kotelon kumpaankiin päätyyn.

 Tavanomaisten liitäntöjen lisäksi vastaanottimessa on linjaulostulo.

 

Siististi rakennetussa koneistossa riittää osia. Pääkaiutinelementtinä on saksalainen 8x12 tuuman Dew. Päädyissä on 6x11 tuuman Peerlessin elementit. Korkeimpia ääniä varten toistoketju on viimeistelty kahdella Audaxin sähköstaattisella diskanttielementillä.

Kuvaa koneiston vasemmasta päästä, jossa sijaitsevat muun muassa vastaanottimen suurtaajuusasteet. Pitkän metallitangon päähän on kiinnitetty ferriittiantenni. Kuvissa näkyvä pyöreä metallimötikkä on asemavirityskoneiston vauhtipyörä.

Kuvaa pientaajuusasteen suuntaan. Kuvan keskellä on pääteasteen kaiutinmuuntaja. Taimmainen muuntaja on verkkovirtamuuntaja.

ULA-etuasteessa on kaksoistriodi ECC85, joka toimii suurtaajuusvahvistimena, itsevärähtelevänä oskillaattorina sekä sekoittajana.

Välitaajuusasteissa käytetään EF89 -pentodeita.

Ilmaisimen kolmoisdiodi-triodi EABC80.

Elektroniputkien anodivirtapiirin lämpösulake.

Pientaajuusasteessa esivahvistimena on triodi EC92. Vuorovaihtepääteasteessa on kaksi EL84 -päätepentodia. Ylemmän kuvan oikeassa yläreunassa näkyy tuhti verkkovirtamuuntaja.

Vuorovaihepääteaste tarvitsee tehokkaan virtalähteen. Helvarin verkkovirtamuuntaja on tavanomaista järeämpi.

Pääkaiuttimena on saksalainen 8x12 tuuman saksalainen DEW -elementti. Sille ja päätyjen 6x11 tuuman Peerlesseille syötetään koko taajuuskaista. Vastaanottimen ääni on suuri, matalalle ulottuva ja muhkea. 

Korkeimpien äänten toistosta huolehtivat Audaxin elektrostaattiset diskanttielementit. Putkivastaanottimien elektrostaattiset diskantit ovat yleensä olleet suorituskyvyltään varsin vaatimattomia, mutta nämä toimivat yllättävän hyvin. Kunhan elementtien voimakkaan suuntaavuuden ottaa huomioon sopivaa kuuntelupaikkaa miettiessä, tarjoilevat Audaxit kuuntelijalle rasittamatonta ja puhdasta diskanttitoistoa.

LÄHDE: Radiomuseum. Jubile. Luettu: 16.11.2014. http://www.radiomuseum.org/r/helvar_jubile.html.

Harmon 779 W-S

Suomalaisvalmisteinen Harmon -putkivastaanotin on turkulaisen Radiokeskus Oy:n tuote (Radiomuseum). Tämän hieman harvinaisemman vastaaottimen osalta ei ole varmaa tietoa, oliko radioliikkeellä omaa tuotantoa, vai onko radio teetetty alihankintana. Harmon on todennäköisesti vuosimallia 1956 -57, ja se on ollut keskihintaluokan tai ylemmän hintaluokan vastaanotin.  

Vastaanottimen takapaneelissa on antenni- ja maaliitäntöjen lisäksi levysoittimen ja lisäkaiuttimen liitännät. Erikoisuutena radiossa on linjatasoinen ulostulo, joka on voitu kytkeä esimerkiksi kelanauhuriin tai muuhun äänentallennuslaitteeseen.

Harmonin koneisto on ulkoasultaan melko omintakeinen, eikä siinä ole juurikaan yhtäläisyyksiä muiden radiovalmistajien vastaanotinten kanssa. Tämä puoltaisi mahdollisuutta, että Radiokeskus Oy:llä on ollut myös omaa tehdastuotantoa. 

Kuva suurtaajuusasteilta pientaajuusasteiden suuntaan. Kuvan keskellä oleva laatikko on suojakoteloitu AM-kaksoiskondensaattori. Sen takana on kaiutinmuuntaja, jolla sovitetaan päätepentodin (EL84) ulostulo matalaohmisille kaiutinelementeille sopivaksi.

Kuva pientaajuusasteilta suurtaajuusasteiden suuntaan. Vasemmalla olevat alumiiniputkilot ovat välitaajuusvahvistusasteiden muuntajia.

FM-etuaste vaikuttaa ulkoisesti samanalaiselta, joita on käytetty ainakin Philipsin saman aikakauden vastaanottimissa. Suurataajuusvahvistimena ja sekoittajana toimii kaksoistriodi ECC 85.

Ilmaisin- ja etuasteputken (EABC80) ja päätepentodin (EL84) välissä on virtalähdeosion 2x47 µF -suodatinkondensaattori. Alkuperäinen suodatinkondensaattori on aikanaan joutunut vaihtoon, sillä tämä osa vaikuttaisi olevan 1960-70 -luvulta.

Vastaanottimessa on kolme Plesseyn valmistamaa elementtiä, joista kotelon sivuilla olevat diskanttielementit on kytketty seuraavassa kuvassa näkyvään äänenväri- ja jakosuodinyksikköön. Harmon edustaa 3D -äänilaajennusten aikakautta; tässäkin mallissa on useampia äänen tilatuntuun vaikuttavia kytkimiä. Harmonin ääntä voisi luonnehtia skarpiksi ja erottelevaksi. Napakka - joskaan ei kovinkaan matalle ulottuva - bassopää sopii hyvin jazzin kuunteluun.

Koneiston oikeassa laidassa on suurikokoinen verkkovirtamuuntaja, jolta tuleva vaihtovirta tasasuunnataan EZ80 -kokoaaltotasasuuntaajaputkella (kuvassa etummaisena).


Teknisiä tietoja

Valmistusvuosi:
1956-1957 (arvio).

Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
120, 220 ja 245 volttia. Tasasuuntaus putkella EZ80.

Putkitus:
ECC85, ECH81, EF85, EABC80, EL84, EZ80 sekä näköviritysputki EM80.

Äänentoisto:
Korkeiden ja matalien taajuuksien portaattomat säädöt. Äänenlaajennus- ja äänenvärikytkimet. 10x6 tuuman Plesseyn pääkaiutinelementti sekä kaksi Plesseyn neljän tuuman diskanttielementtiä. Jakosuoto kondensaattorilla.

Ominaisuudet:
Näköviritysputki, levysoitin-, linjaulostulo- ja lisäkaiutinliitännät.

Huoltotoimenpiteet:
Paperi- ja elektrolyyttikondensaattoreiden vaihto.




LÄHDE: Radiomuseum.History of the radio manufacturer Harmon, Turku. Luettu 10.9.2014. http://www.radiomuseum.org/dsp_hersteller_detail.cfm?company_id=6784

Telestar Concertino 56

Kotimainen Telestar Concertino 56 on Telefunkenin lisenssisopimuksella valmistettu putkivastaanotin, joka vastaa sähköiseltä kytkennältään Telefunken Concertino 6:sta. Vuosina 1955-1956 valmistettu vastaanotin on Saloran valmistama (Radiomuseum).

Telestarin ulkoasussa on selvästi samaa näköä Saloran radiomallien kanssa. Vastaanottimessa on aikakauden Telefunken -radioille tyypilliset pilarikaiuttimet, jollaisia myös Salora alkoi käyttää omissa radiomalleissaan.

Vastaanottimen liitännät ovat tavanomaiset, mutta painotekstien sininen väri tekee piristävän poikkeuksen totutusta linjasta.

Telestarin koneisto on selkeä ja laadukkaasti koottu. Koneistossa on näkyvissä sekä Telefunkenin että Saloran osia. Esimerikisi välitaajuusmuuntajat sekä ilmaisimen muuntaja putkikoteloineen tulevat Telefunkenilta. Saloralta peräisin ovat muun muassa verkko- ja päätemuuntajat sekä koneiston runko.

Telestarin kaiutinvarustelu on varsin vakuuttava. Suuressa 12x7 tuuman pääkaiutinelementissä ei ole merkintöjä valmistajasta, mutta ulkoasun ja rakenteen perusteella elementti on Isophonin valmistama. Neljän tuuman diskanttielementit ovat todennäköisesti samalta valmistajalta. Ääneltään radio on todella hyvä; bassotoisto on melko lämmin, pehmeä ja ulottuu matalalle. Korkeiden äänten toisto on rasittamaton ja selkeä , tosin Saloran Rivieraan tai Metropolin verrattuna selvästi tummempi.  

 

Telestarin radiokotelo on kotimaista tuotantoa. Samalla tehtaalla on valmistettu muun muassa Philipsin radiomallien koteloita.

Koneiston vasemmasssa kulmassa on Telefunkenin valmistama FM-etuste, jossa ECC85 kaksoistriodi toimii suurtaajuusvahvistimena sekä sekoittajana. Verkkosuotokondensaattorin oikealla puolella on AM-kaksoiskondensaattori.

AM-etuasteen triodi-heptodi ECH 81, välitaajuusmuuntaja sekä VT-asteen pentodi EF89.

Teknisiä tietoja:

Valmistusvuosi:
1955-1956 (Radiomuseum). Sarjanumero:  41689.

Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
110, 127, 220 ja 250 volttia. Seleenitasasuuntaus.

Putkitus:
ECC85, ECH81, EF89, EF89, EABC80, EL84 sekä näköviritysputki EM80.

Äänentoisto:
Korkeiden ja matalien taajuuksien portaattomat säädöt. 12x7 tuuman Isophon pääkaiutinelementti sekä kaksi Isophonin neljän tuuman diskanttielementtiä. Ensimmäisen asteen jakosuodin (50 μF kondensaattori).

Ominaisuudet:
Näköviritysputki. Lyhytaaltoalueen hienosäätö. Etupaneelista säädettävästä ferriittiantenni. Levysoitin-, magnetofoni- ja lisäkaiutinliitännät.

Huoltotoimenpiteet:
Kotelon pohjalevyn korjaus (liimaus). Vrtakytkimeltä sulakkeelle ja jännitteenvalitsimelle lähtevien johtojen uusinta. Pääteputken hilakondensaattorin vaihto. Verkkosuodatinkondensaattorin vaihto. Diskanttielementtien jakosuodinkondensaattorin vaihto sekä diskanteilta irronneen kaiutinjohdon korjaus. Tasasuuntaajan vaihto. EL84 ja EABC80 -putkien vaihto. Ferriittiantennin kunnostus.



LÄHDE: Radiomuseum. Concertino 56. Luettu 17.4.2014. http://www.radiomuseum.org/r/telestar_concertino_56.html

Conserton TYP V 802

Pienikokoinen Conserton TYP V 802 -putkiradio on ruotsalaista alkuperää. Tarkkaa tietoa radion valmistusajankohdasta ei ole, mutta muutamien teknisten yksityiskohtien perusteella arvioisin, että tämä on lähtenyt tehtaalta vuosien 1959-1962 välisenä aikana.

Pienestä koosta huolimatta vastaanottimessa on monipuoliset liitännät. Antenniliitäntöjen lisäksi Conserton'issa on erilliset liitännät levysoittimelle ja magnetofonille sekä lisäkaiutinliitäntä.

Kuparirunkoisessa koneistossa on kaikki tarpeellinen ferriittiantennia ja näköviritysputkea myöten. Osasijoittelu on erittäin tiivis, mutta silti selkeä.

Muovisen radiokotelon yläosaan on asennettu suojaksi jäähdytyslevy. Myös kuparirakenteisella koneistolla on todennäköisesti pyritty edistämään lämmön siirtymistä. Runsaasta lämmöntuotosta johtuen pienikokoisen putkivastaanottimen suunnittelu on ollut tavallista haastavampaa.

Tulitikkuaskin kokoisessa suotokondensaattorissa on samoissa kuorissa myös pääteputken katodikondensaattori. Putkikoneeksi suodatinelektrolyytissä on varsin alhainen 250 voltin jännitekesto.

ULA-etuasteessa on tavalliseen tapaan kaksoistriodi ECC85. Varsinainen etuaste on piilotettu koneiston rungon alle.

Ilmaisimessa on kolmoisdiodi-triodi EABC80, jonka triodiosa toimii esivahvistimena. Päätevahvistuksesta huolehtii päätepentodi EL86. Päätemuuntaja on sijoitettu koneiston rungon alle.

Koteloon mahdutettu 6x4 tuuman Philips -kaksoikartioelementti saa vastaanottimen soimaan kokoistaan suuremmin. Bassotoisto ei luonnollisestikaan voi ulottua kovinkaan matalalle, mutta potkua on selvästi odotettua enemmän. Korkeat äänet toistuvat miellyttävästi.

Teknisiä tietoja:

Valmistusvuosi:
1959-1962 (arvio). Sarjanumero:  675640.

Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

 Käyttöjännitteet:
110, 127, 220 ja 240 volttia. Tasasuuntaus diodeilla.

Putkitus:
ECC85, ECH81, EF89, EABC80, EL86 sekä näköviritysputki EM84.

Äänentoisto:
Korkeiden taajuuksien portaaton säätö sekä musiikki-puhe -kytkin. 6x4 tuuman Philips -kaksoiskartioelementti (AD 3460M).

Ominaisuudet:
Näköviritysputki. Ferriittiantenni. Levysoitin- ja lisäkaiutinliitännät.

Huoltotoimenpiteet:
Kondensaattorien vaihto. Ilmaisimen muuntajan kontaktihäiriöiden korjaus.