Celeston Concerto

Helvar Jupiterin sisarmalli Celeston Concerto tuli putkiradiomarkkinoille vuonna 1955 (Radiomuseum). Ominaisuuksien ja varustelun perusteella Concerto on ollut korkeamman hintaluokan vastaanotin. Radio on varsin suurikokoinen ja painava, mutta onnistuneen muotoilunsa ansiosta vastaanotin on olemukseltaan varsin sopusuhtainen ja silmää miellyttävä.

Celeston Concertossa on 1950-luvun  radioastaanottimille tyypilliset liitännät. Erikoisuuksina ovat linjatasoinen lähtöliitäntä sekä liitäntämahdollisuus Helvarin TV-äänilisälaitteelle.

Celeston Concerton koneisto on varsin suurikokoinen sekä osasijoittelultaan väljä ja selkeä. Suurtaajuusosiot ovat tyypilliseen tapaan vasemmalla pientaajuuspuolen ollessa koneiston oikeassa laidassa. Telefunkenin valmistama ula-etuaste on sijoitettu koneiston rungon alapuolelle.  

Kuvan alalaidassa on TV-lisälaitteen liitin.

Alunperin ECC85:lle suunniteltu ula-etuaste toimii ongelmitta myös korvaavalla kaksoistriodilla 6N1P. Hyväkuntoiset ECC85 -putket alkavat olla nykypäivänä harvinaisia, joten korvaavien putkimallien löytäminen helpottaa radioharrastajan arkea kummasti.

Vahvistimen päätepentodi EL84. Pääteasteen ja ilmaisimen yhteyteen oli rakennettu automaattinen pientaajuusasteen kaistansäätö, joka rajoitti korkeiden äänten toistoa häiriöiden vähentämiseksi heikolla vastaanottosignaalilla. Radiolähetysten tekiikan kehityttyä moinen häiriökorjain on käynyt tarpeettomaksi ja toistoa rajoittavan säädön käytöstä poisto paransi radion äänenlaatua entisestään. 

Celeston Concerton kaiutinvarustelu on vakuuttava. Pääkaiuttimena on 10x8 tuuman saksalainen DEW. Keskiäänisinä radion sivuilla on viistosti suunnatut Goodmansin 6x4 tuuman elementit. Diskanttielementti on sähköstaattinen Princeps TE-10, jonka sointi on erittäin puhdas ja verhoutumaton. Radion diskanttitoisto on Salora 805:n tavoin erinomainen 

Teknisiä tietoja

Valmistusvuosi:

1955 (Radiomuseum). Sarjanumero: 656093

Aaltoalueet:

ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:

127, 220 ja 240 volttia. Seleenitasasuuntaaja.

Putkitus:

ECC85 (korvaavana 6N1P), ECH81, EF89, EF80, EABC80, EL84, sekä näköviritysputki EM80.

Äänentoisto:

Korkeiden ja matalien taajuuksien portaattomat säädöt. 10x8 tuuman DEW -pääkaiutinelementti, kaksi Goodmans 6x4 tuuman keskiäänistä sekä Princeps -elektrostaattinen diskanttielementti.

Ominaisuudet:

Näköviritysputki, levysoitin-, linjaulostulo- ja lisäkaiutinliitännät.

Huoltotoimenpiteet:

Paperi- ja elektrolyyttikondensaattoreiden vaihtoa. Kontaktipintojen ja kytkimien puhdistusta.

Salora 805

Saloran 805 -vastaanotin on valmistettu vuonna 1955, ja se edusti mallikautensa ylempää hintaluokkaa (Radiomuseum). Aikanaan kyseistä mallia mainostettiin vastaanottimena, jossa oli erityisesti panostettu äänenlaatuun.

Salora 805:ssa on kaikkiaan neljä kaiutinelementtiä, joista kaksi on sijoittettu perinteisesti radion sivuille. Saloran seuraavan mallikauden vastaanottimissa (1956 - 1957) sivukaiuttimet siirtyivät radion kulmiin. 

Vastaanottimen takakansi on kärsinyt vesivahingosta aikojen saatossa. Kannen alaosaan on painettu havainnollinen kaavakuva vastaanottimen putkituksesta.

Salora 805:n koneisto muistuttaa rakenteeltaan varsinkin seuraavan mallisukupolven Salora Milanoa. Sisätilaa hallitsevat kaiutinelementit, joista yksi on elektrostaattinen diskanttielementti. 

Muiden saman aikakauden Salora -vastaanotinten tavoin 805:ssa käytetään Telefunkenin valmistamaa ULA-etuastetta sekä kaksoistriodi ECC85:sta.

Välitaajuusasteen pentodi EF89. Välitaajuusasteiden onnistunut suunnittelu sekä toteutus vaikuttavat ratkaisevasti vastaanottimen herkkyyteen ja selektiivisyyteen. Salora 805 on herkkä vastaanotin, jolla voi harrastella myös lyhytaaltokuuntelua talvi-illan hämärässä tunnelmoiden.

Voimakkaasti suuntaava ferriittiantenni auttaa vähentämään keskipitkillä ja pitkillä aalloilla esiintyviä häiriötä.

Etummaisena kolmoisdiodi-triodi EABC80, joka toimii ilmaisimena sekä pientaajuusasteen esivahvistimena. Taustalla päätepentodi EL84 sekä päätemuuntaja.

Pääkaiutinelementti on englantilainen 6x9 tuuman Goodmans. Vastaanottimessa on miellyttävän rasittamaton ja erotteleva ääni - varsinkin keskialueen toisto yllättää puhtaudellaan.

Sivukaiutinelementteinä on neljän tuuman saksalaisvalmisteiset Isophonit. Alkuperäinen pääteasteen kytkentä päätepentodin ja päätemuuntajan välillä leikkasi liian jyrkästi korkeiden äänten toistoa, jolloin elektrostaattiselle diskantille ei jäänyt juuri toistettavaa taajuuskaistaa. Pienellä kytkennän muutoksella vastaanottimen taajuusvasteen sai ulottumaan selvästi korkeammalle, jolloin myös diskanttielementti alkoi soida.

Teknisiä tietoja

Valmistusvuosi:
1955 (Radiomuseum). Sarjanumero: 25250

Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
110, 127, 220 ja 250 volttia. Seleenitasasuuntaaja.

Putkitus:
ECC85, ECH81, EF89, EF89, EABC80, EL84, sekä näköviritysputki EM80.

Äänentoisto:
Korkeiden taajuuksien portaaton säätö. Kaksiasentoinen bassokytkin. 6x9 tuuman Goodmans -pääkaiutinelementti, kaksi Isophonin neljän tuuman keskiäänistä sekä Princeps -elektrostaattinen diskanttielementti.

Ominaisuudet:
Näköviritysputki, levysoitin- ja lisäkaiutinliitännät.

Huoltotoimenpiteet:
Paperi- ja elektrolyyttikondensaattoreiden vaihtoa. AM-taajuuksien virityskoneiston katkenneen narun uusinta.

LÄHDE: Radiomuseum. 805. Luettu 4.2.2015.
http://www.radiomuseum.org/r/salora_805.html

Helvar Jubilé Deluxe

Jubile Deluxe -vastaanotin oli kotimaisen Helvar -radiotehtaan korkeimman hintaluokan vastaanotin. Vuorovaihepääteasteella, viidellä kaiutinelementillä sekä monipuolisilla säädöillä varustettu radio on valmistettu vuonna 1957 (Radiomuseum). Jubilé Deluxe oli todennäköisesti Helvarin pöytäradiomalliston suurikokoisin vastaanotin.

Jubilé Deluxe on kookas ja painava vastaanotin. Kaiutinelementeistä kolme on sijoitettu etulevyyn sekä yksi elementti kotelon kumpaankiin päätyyn.

 Tavanomaisten liitäntöjen lisäksi vastaanottimessa on linjaulostulo.

 

Siististi rakennetussa koneistossa riittää osia. Pääkaiutinelementtinä on saksalainen 8x12 tuuman Dew. Päädyissä on 6x11 tuuman Peerlessin elementit. Korkeimpia ääniä varten toistoketju on viimeistelty kahdella Audaxin sähköstaattisella diskanttielementillä.

Kuvaa koneiston vasemmasta päästä, jossa sijaitsevat muun muassa vastaanottimen suurtaajuusasteet. Pitkän metallitangon päähän on kiinnitetty ferriittiantenni. Kuvissa näkyvä pyöreä metallimötikkä on asemavirityskoneiston vauhtipyörä.

Kuvaa pientaajuusasteen suuntaan. Kuvan keskellä on pääteasteen kaiutinmuuntaja. Taimmainen muuntaja on verkkovirtamuuntaja.

ULA-etuasteessa on kaksoistriodi ECC85, joka toimii suurtaajuusvahvistimena, itsevärähtelevänä oskillaattorina sekä sekoittajana.

Välitaajuusasteissa käytetään EF89 -pentodeita.

Ilmaisimen kolmoisdiodi-triodi EABC80.

Elektroniputkien anodivirtapiirin lämpösulake.

Pientaajuusasteessa esivahvistimena on triodi EC92. Vuorovaihtepääteasteessa on kaksi EL84 -päätepentodia. Ylemmän kuvan oikeassa yläreunassa näkyy tuhti verkkovirtamuuntaja.

Vuorovaihepääteaste tarvitsee tehokkaan virtalähteen. Helvarin verkkovirtamuuntaja on tavanomaista järeämpi.

Pääkaiuttimena on saksalainen 8x12 tuuman saksalainen DEW -elementti. Sille ja päätyjen 6x11 tuuman Peerlesseille syötetään koko taajuuskaista. Vastaanottimen ääni on suuri, matalalle ulottuva ja muhkea. 

Korkeimpien äänten toistosta huolehtivat Audaxin elektrostaattiset diskanttielementit. Putkivastaanottimien elektrostaattiset diskantit ovat yleensä olleet suorituskyvyltään varsin vaatimattomia, mutta nämä toimivat yllättävän hyvin. Kunhan elementtien voimakkaan suuntaavuuden ottaa huomioon sopivaa kuuntelupaikkaa miettiessä, tarjoilevat Audaxit kuuntelijalle rasittamatonta ja puhdasta diskanttitoistoa.

LÄHDE: Radiomuseum. Jubile. Luettu: 16.11.2014. http://www.radiomuseum.org/r/helvar_jubile.html.