Vanhojen tietokonekaiuttimien parantelu

Blogin radioteemasta poiketen käsittelen tällä kertaa vanhojen tietokonekaiuttimien parantelua. Kyseessä on 1990-luvun puolivälin Juster AT85 -aktiivikaiutinpari, jotka edustavat aikakautensa tyypillistä konstruktiota. Justerit ovat suhteellisen suurikokoiset sekä painoakin kaiuttimilla on jonkin verran. Ajattelin kokeilla, mitä kaiuttimista saa irti laittamalla perusasiat kuntoon. Ideana oli toteuttaa parantelu kotikonstein materiaaleilla, joita on jokaisella kotona helposti saatavilla.

Kaiuttimia parantelemalla haluaisin vaikuttaa muutamaan asiaan. Vanhoista 2.0 -tietokonekaiuttimista poiketen Justereissa on kokoisikseen melko hyvä bassotoisto, mutta ääntä piinaa kumahteleva yläbassokorostus. Vaiva vielä korostuu pöytäsijoituksen vuoksi. Tälle on tehtävä jotain. Lisäksi kovempaa kuunnellessa huomaa, että kotelot vuotavat ja aiheuttavat häiritseviä resonansseja. Tyypillisistä tietokonekaiuttimien sudenkuopista huolimatta uskon, että Justereissa on potentiaalia - niistä on mahdollista saada selkeästi paremmat toistimet melko pienellä vaivalla. 

Katsotaan, mitä kaiuttimet ovat syöneet. Nopealla tarkastelulla selviää, että paranneltavaa on. Vaimennusaineena on pieni vanutuppo, ja kotelon saumoista puuttuvat tiivisteet - niin säätimistä, kotelon reunoista kuin kaapeleiden läpivienneistäkin. Kevyehköä muovikoteloa ei myöskään ole tuettu, mutta kotelon muodot auttavat jäykistämään rakennetta jonkin verran. 

Aloitan homman tekemällä säätimille tiivisteet sekä sekä niputtamalla sisällä kulkevia kaapeleita kangaspehmusteen sisään. Tämä estää kaapeleita resonoimasta kotelon sisällä. Lisäksi tiivistän kaapeleiden läpiviennit kaiuttimien takaosasta.

Yläbassokorostusta pyrin hillitsemään korvaamalla bassosäädön 220 nF:n kondensaattorit 1 uF:n elkoilla. Tämä siirtää bassokorostusta selvästi matalemmille taajuuksille. Elkot eivät ole paras mahdollinen valinta audiosignaalitielle, mutta ne ajavat asiansa tässä tapauksessa riittävän hyvin. 

Justereiden vahvistinosa on erillisellä piirilevyllä kotelon takaseinässä. Kytkentä vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta toimivalta. Arvioisin, että vahvistin tuottaa noin 2x5 watin audiotehon. Tämä riittänee tietokonekuuntelun tarpeisiin.

Verkkovirtamuuntaja on vahvistinkortin yläpuolella takaseinässä. Muuntaja syöttää 12 voltin vaihtojännitteen vahvistinkortille, jossa se tasasuunnataan diodeilla. Virranantokykyä muuntajalla on 1.2 ampeeria. Bassokorostuksen siirto alemmille taajuuksille rasittaa sekä vahvistinta että kaiutinelementtejä aikaisempaa enemmän, mutta särötöntä ääntä lähtee tästä huolimatta yllättävän paljon.

Seuraavaksi tiivistän kaiutinkoteloiden saumat. Tiivisteenä toimii mainiosti kankaankaistale, jonka kiinnitän paikoilleen liimalla.  

Tiivisteiden liimausten kannattaa antaa kuivua kunnolla, jotta kotelo ei liimaannu pysyvästi kiinni. Näin kaiuttimet saa tarvittaessa auki myöhemminkin. 

Seuraavaksi kotelo voidaankin jo sulkea. Saumatiiviste tukevoittaa koteloa selvästi, eikä se enää juurikaan nitise tai narise. Lisään vaimennusainetta koteloon - tosin vain hieman, jotta vanu ei pääsisi kosketuksiin vahvistimen tai verkkomuuntajan kanssa. Varsinkin verkkomuuntaja kuumenee käytössä, joten sille on jätettävä tilaa jäähdytystä varten.

Passiiviseen oikeaan kaiuttimeen vaimennusmateriaalia voi lisätä enemmän. Kaiutinelementtien ja koteloiden saumakohtiin väsään vielä tiivisteet askarteluhuovasta.

Kaiutinelementteinä Justereissa on neljän tuuman laajakaistaelementit, erillistä diskanttielementtiä ei hämäävästä ulkoasusta huolimatta ole. Tästä huolimatta diskanttitoisto on asiallinen, eikä siinä ole ylimpien taajuuksien vaimentumista lukuun ottamatta muita häiritseviä piirteitä.

Koekuuntelun perusteella kaiuttimien parantelu vaikutti ääneen myönteisesti. Pienellä vaivalla ja käytännössä nollabudjetilla toteutetulla viilailulla vanhoista Justereista sai varsin pätevät toistimet, jotka pesevät  äänenlaadussa helposti uudet  50-100 euron 2.1 -tietokonekaiutinpaketit. Äänensävysäätöjen loudnesskytkennän muutos siisti bassokuminan, ja kotelorakenteiden tiivistys sekä vaimennusaineen lisäys vaimensi epämääräiset resonanssit ja räminät.

Justereiden ääntä voisi remontin jälkeen kuvailla yleispäteväksi ja rasittamattomaksi. Keskialue toistuu monista 2.1 -tietokonepaketeista poiketen sävyltään yhtenäisesti ja läsnäolevasti olematta millään tavalla rasittava. Ylin diskantti on toki vaimentunut, mutta neljän tuuman laajakaistaelementeiksi toisto on riittävän ulottuva, eikä diskantin sävyissä ole kihinää tai muuta ärsyttävää. Eniten parani kuitenkin bassopää, joka ulottuu kaiuttimien kokoon nähden alas. Bassotoistosta korjautui jumputtava kumina ja purkkimaisuus, ja äänessä on ihan oikean bassotoiston aineksia. Sopivalla sijoituksella toisto ulottuu asiallisesti noin 50 hertsin paikkeille.