Harmon 779 W-S

Suomalaisvalmisteinen Harmon -putkivastaanotin on turkulaisen Radiokeskus Oy:n tuote (Radiomuseum). Tämän hieman harvinaisemman vastaaottimen osalta ei ole varmaa tietoa, oliko radioliikkeellä omaa tuotantoa, vai onko radio teetetty alihankintana. Harmon on todennäköisesti vuosimallia 1956 -57, ja se on ollut keskihintaluokan tai ylemmän hintaluokan vastaanotin.  

Vastaanottimen takapaneelissa on antenni- ja maaliitäntöjen lisäksi levysoittimen ja lisäkaiuttimen liitännät. Erikoisuutena radiossa on linjatasoinen ulostulo, joka on voitu kytkeä esimerkiksi kelanauhuriin tai muuhun äänentallennuslaitteeseen.

Harmonin koneisto on ulkoasultaan melko omintakeinen, eikä siinä ole juurikaan yhtäläisyyksiä muiden radiovalmistajien vastaanotinten kanssa. Tämä puoltaisi mahdollisuutta, että Radiokeskus Oy:llä on ollut myös omaa tehdastuotantoa. 

Kuva suurtaajuusasteilta pientaajuusasteiden suuntaan. Kuvan keskellä oleva laatikko on suojakoteloitu AM-kaksoiskondensaattori. Sen takana on kaiutinmuuntaja, jolla sovitetaan päätepentodin (EL84) ulostulo matalaohmisille kaiutinelementeille sopivaksi.

Kuva pientaajuusasteilta suurtaajuusasteiden suuntaan. Vasemmalla olevat alumiiniputkilot ovat välitaajuusvahvistusasteiden muuntajia.

FM-etuaste vaikuttaa ulkoisesti samanalaiselta, joita on käytetty ainakin Philipsin saman aikakauden vastaanottimissa. Suurataajuusvahvistimena ja sekoittajana toimii kaksoistriodi ECC 85.

Ilmaisin- ja etuasteputken (EABC80) ja päätepentodin (EL84) välissä on virtalähdeosion 2x47 µF -suodatinkondensaattori. Alkuperäinen suodatinkondensaattori on aikanaan joutunut vaihtoon, sillä tämä osa vaikuttaisi olevan 1960-70 -luvulta.

Vastaanottimessa on kolme Plesseyn valmistamaa elementtiä, joista kotelon sivuilla olevat diskanttielementit on kytketty seuraavassa kuvassa näkyvään äänenväri- ja jakosuodinyksikköön. Harmon edustaa 3D -äänilaajennusten aikakautta; tässäkin mallissa on useampia äänen tilatuntuun vaikuttavia kytkimiä. Harmonin ääntä voisi luonnehtia skarpiksi ja erottelevaksi. Napakka - joskaan ei kovinkaan matalle ulottuva - bassopää sopii hyvin jazzin kuunteluun.

Koneiston oikeassa laidassa on suurikokoinen verkkovirtamuuntaja, jolta tuleva vaihtovirta tasasuunnataan EZ80 -kokoaaltotasasuuntaajaputkella (kuvassa etummaisena).


Teknisiä tietoja

Valmistusvuosi:
1956-1957 (arvio).

Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
120, 220 ja 245 volttia. Tasasuuntaus putkella EZ80.

Putkitus:
ECC85, ECH81, EF85, EABC80, EL84, EZ80 sekä näköviritysputki EM80.

Äänentoisto:
Korkeiden ja matalien taajuuksien portaattomat säädöt. Äänenlaajennus- ja äänenvärikytkimet. 10x6 tuuman Plesseyn pääkaiutinelementti sekä kaksi Plesseyn neljän tuuman diskanttielementtiä. Jakosuoto kondensaattorilla.

Ominaisuudet:
Näköviritysputki, levysoitin-, linjaulostulo- ja lisäkaiutinliitännät.

Huoltotoimenpiteet:
Paperi- ja elektrolyyttikondensaattoreiden vaihto.




LÄHDE: Radiomuseum.History of the radio manufacturer Harmon, Turku. Luettu 10.9.2014. http://www.radiomuseum.org/dsp_hersteller_detail.cfm?company_id=6784

Telestar Concertino 56

Kotimainen Telestar Concertino 56 on Telefunkenin lisenssisopimuksella valmistettu putkivastaanotin, joka vastaa sähköiseltä kytkennältään Telefunken Concertino 6:sta. Vuosina 1955-1956 valmistettu vastaanotin on Saloran valmistama (Radiomuseum).

Telestarin ulkoasussa on selvästi samaa näköä Saloran radiomallien kanssa. Vastaanottimessa on aikakauden Telefunken -radioille tyypilliset pilarikaiuttimet, jollaisia myös Salora alkoi käyttää omissa radiomalleissaan.

Vastaanottimen liitännät ovat tavanomaiset, mutta painotekstien sininen väri tekee piristävän poikkeuksen totutusta linjasta.

Telestarin koneisto on selkeä ja laadukkaasti koottu. Koneistossa on näkyvissä sekä Telefunkenin että Saloran osia. Esimerikisi välitaajuusmuuntajat sekä ilmaisimen muuntaja putkikoteloineen tulevat Telefunkenilta. Saloralta peräisin ovat muun muassa verkko- ja päätemuuntajat sekä koneiston runko.

Telestarin kaiutinvarustelu on varsin vakuuttava. Suuressa 12x7 tuuman pääkaiutinelementissä ei ole merkintöjä valmistajasta, mutta ulkoasun ja rakenteen perusteella elementti on Isophonin valmistama. Neljän tuuman diskanttielementit ovat todennäköisesti samalta valmistajalta. Ääneltään radio on todella hyvä; bassotoisto on melko lämmin, pehmeä ja ulottuu matalalle. Korkeiden äänten toisto on rasittamaton ja selkeä , tosin Saloran Rivieraan tai Metropolin verrattuna selvästi tummempi.  

 

Telestarin radiokotelo on kotimaista tuotantoa. Samalla tehtaalla on valmistettu muun muassa Philipsin radiomallien koteloita.

Koneiston vasemmasssa kulmassa on Telefunkenin valmistama FM-etuste, jossa ECC85 kaksoistriodi toimii suurtaajuusvahvistimena sekä sekoittajana. Verkkosuotokondensaattorin oikealla puolella on AM-kaksoiskondensaattori.

AM-etuasteen triodi-heptodi ECH 81, välitaajuusmuuntaja sekä VT-asteen pentodi EF89.

Teknisiä tietoja:

Valmistusvuosi:
1955-1956 (Radiomuseum). Sarjanumero:  41689.

Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
110, 127, 220 ja 250 volttia. Seleenitasasuuntaus.

Putkitus:
ECC85, ECH81, EF89, EF89, EABC80, EL84 sekä näköviritysputki EM80.

Äänentoisto:
Korkeiden ja matalien taajuuksien portaattomat säädöt. 12x7 tuuman Isophon pääkaiutinelementti sekä kaksi Isophonin neljän tuuman diskanttielementtiä. Ensimmäisen asteen jakosuodin (50 μF kondensaattori).

Ominaisuudet:
Näköviritysputki. Lyhytaaltoalueen hienosäätö. Etupaneelista säädettävästä ferriittiantenni. Levysoitin-, magnetofoni- ja lisäkaiutinliitännät.

Huoltotoimenpiteet:
Kotelon pohjalevyn korjaus (liimaus). Vrtakytkimeltä sulakkeelle ja jännitteenvalitsimelle lähtevien johtojen uusinta. Pääteputken hilakondensaattorin vaihto. Verkkosuodatinkondensaattorin vaihto. Diskanttielementtien jakosuodinkondensaattorin vaihto sekä diskanteilta irronneen kaiutinjohdon korjaus. Tasasuuntaajan vaihto. EL84 ja EABC80 -putkien vaihto. Ferriittiantennin kunnostus.



LÄHDE: Radiomuseum. Concertino 56. Luettu 17.4.2014. http://www.radiomuseum.org/r/telestar_concertino_56.html

Conserton TYP V 802

Pienikokoinen Conserton TYP V 802 -putkiradio on ruotsalaista alkuperää. Tarkkaa tietoa radion valmistusajankohdasta ei ole, mutta muutamien teknisten yksityiskohtien perusteella arvioisin, että tämä on lähtenyt tehtaalta vuosien 1959-1962 välisenä aikana.

Pienestä koosta huolimatta vastaanottimessa on monipuoliset liitännät. Antenniliitäntöjen lisäksi Conserton'issa on erilliset liitännät levysoittimelle ja magnetofonille sekä lisäkaiutinliitäntä.

Kuparirunkoisessa koneistossa on kaikki tarpeellinen ferriittiantennia ja näköviritysputkea myöten. Osasijoittelu on erittäin tiivis, mutta silti selkeä.

Muovisen radiokotelon yläosaan on asennettu suojaksi jäähdytyslevy. Myös kuparirakenteisella koneistolla on todennäköisesti pyritty edistämään lämmön siirtymistä. Runsaasta lämmöntuotosta johtuen pienikokoisen putkivastaanottimen suunnittelu on ollut tavallista haastavampaa.

Tulitikkuaskin kokoisessa suotokondensaattorissa on samoissa kuorissa myös pääteputken katodikondensaattori. Putkikoneeksi suodatinelektrolyytissä on varsin alhainen 250 voltin jännitekesto.

ULA-etuasteessa on tavalliseen tapaan kaksoistriodi ECC85. Varsinainen etuaste on piilotettu koneiston rungon alle.

Ilmaisimessa on kolmoisdiodi-triodi EABC80, jonka triodiosa toimii esivahvistimena. Päätevahvistuksesta huolehtii päätepentodi EL86. Päätemuuntaja on sijoitettu koneiston rungon alle.

Koteloon mahdutettu 6x4 tuuman Philips -kaksoikartioelementti saa vastaanottimen soimaan kokoistaan suuremmin. Bassotoisto ei luonnollisestikaan voi ulottua kovinkaan matalalle, mutta potkua on selvästi odotettua enemmän. Korkeat äänet toistuvat miellyttävästi.

Teknisiä tietoja:

Valmistusvuosi:
1959-1962 (arvio). Sarjanumero:  675640.

Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

 Käyttöjännitteet:
110, 127, 220 ja 240 volttia. Tasasuuntaus diodeilla.

Putkitus:
ECC85, ECH81, EF89, EABC80, EL86 sekä näköviritysputki EM84.

Äänentoisto:
Korkeiden taajuuksien portaaton säätö sekä musiikki-puhe -kytkin. 6x4 tuuman Philips -kaksoiskartioelementti (AD 3460M).

Ominaisuudet:
Näköviritysputki. Ferriittiantenni. Levysoitin- ja lisäkaiutinliitännät.

Huoltotoimenpiteet:
Kondensaattorien vaihto. Ilmaisimen muuntajan kontaktihäiriöiden korjaus.

Helkama HR LS 766W Stereo

Helkama HR 766W Stereo on valmistettu vuonna 1956, ja se on todennäköisesti ollut keskihintaluokan malli (Radiomuseum). Stereotoistoon viittaavasta mallinimestään huolimatta radiosta ei kaksikanavatoistoa irtoa. Sen sijaan radiossa on erikoinen kaiutinjärjestelmä, jonka tarkoituksena on luoda toistoon tilavaikutelmaa. Helkama käytti rakennetta hyödyntävistä radiomalleistaan nimitystä laajasointi, jossa keskeisinä osina on - Helkamaa lainaten -  stereokaiutin ja eksponentiaalitorvi. (Viitanen 2012, 14-15.)

Helkaman molemmilla sivuilla on kaiutinaukot, joiden takana ei kuitenkaan ole tavalliseen tapaan sivukaiutinelementtejä. Maskin takana puhkuu  laajasointitunnelmaa loihtiva eksponentiaalitorvi, jonka rakenne selviää pian.

Helkaman takalevyn liitännät ovat tavanomaiset. Antenniliitäntöjen lisäksi radiossa on levysoitin- ja lisäkaiutinliitäntä.

Helkaman koneisto on osasijoittelultaan hyvin selkeä. Rakenne noudattaa yleistä linjaa, jossa suur- ja välitaajuusosiot ovat oikella ja  pääteaste sekä virtalähde sijaitsevat koneiston oikeassa laidassa. Työn jälki on huolellista.

Laajasointikaiutinjärjestelmä vie valtaosan kotelon sisätilasta. Pääkaiutinelementteinä on kaksi Englannissa valmistettua R&A:n elementtiä, joille syötetään koko taajuusalue. Peltiseen eksponentiaalitorveen on kytketty pienempi keski- ja korkeaäänielementti, jota Helkama nimitti stereokaiuttimeksi (Viitanen 2012, 14). Tältä elementiltä ääni johdetaan kaarevien peltitorvien kautta radion sivuille. Lopputuloksena on Helkaman näkemys tilatoistosta, joka allekirjoittaneen korvaan kuulostaakin ihan miellyttävältä. Soundi on lämmin, ja pehmeä bassotoisto ulottuu matalalle. Diskanttitoistosta tosin puuttuu korkein heleys.

Näissä kuvissa on radion AM- ja FM-etuaste. Suurtaajuusvahvistimena ja oskillaattorina FM-etuasteessa kaksoistriodi on ECC85.

Tässä on virtalähteen suodatinkondensaattori, jossa on kaksi 50 µF  elektrolyyttikondensaattoria. Virtalähteeseen kuuluu putkikondensaattorin lisäksi vielä verkkomuuntaja, seleenitasasuuntaaja sekä kuristin.

Välitaajuusvahvistimena on tuttuun tapaan pentodi EF89.

Vahvistimen päätepentodina on EL84. Verkkovirtamuuntaja sekä näköviritysputken ja päätemuuntajan johdotusta näkyy taustalla.

Asteikkovalon hohtoa.

Teknisiä tietoja:

Valmistuvuosi:
1956 (Radiomuseum). Sarjanumero:  12120

Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
125, 220 ja 240 volttia. Seleenitasasuuntaus.

Putkitus:
ECC85, ECH81, EF89, EABC80, EL84 sekä näköviritysputki EM80.

Äänentoisto:
Korkeiden ja matalien taajuuksien portaattomat säädöt. Äänentoiston tilavaikutelmaa laajentava kaiutinjärjestelmä, jossa peltinen eksponentilaalitorvi Kaksi 8 tuuman Englannissa valmistettua R&A:n kaiutinelementtiä sekä eksponentiaalitorveen kytketty 5 tuuman R&A:n keskiääni-diskanttielementti, jossa jakosuotimena 47 µF kondensaattori.

Ominaisuudet:
Näköviritysputki. Levysoitin- ja lisäkaiutinliitännät.

Huoltotoimenpiteet:
Paperikondensaattoreiden vaihto. Kontaktihäiriöiden korjaus.


LÄHTEET:

Radiomuseum. Helkama HR-LS-Stereo HR766W. Luettu 15.1.2014. http://www.radiomuseum.org/r/ergo_helkama_hr_ls_stereo_hr76.html. 

Viitanen, K. 2012. 3D-sointi ja pseudostereofonia suomalaisissa 1950-luvun radioissa. Radiot. Radiohistoriallinen julkaisu 3/2012, 14-15.

Asa 115

Asa 115 on yksi vanhimmista ula-vastaanottimistani. Vuosimallia 1953 oleva vastaanotin on FM-lähetysten alkukaudelta, jolloin ula-vastaanottimien perusrakenne haki vielä muotoaan (Radiomuseum). Myös tämän radiomallin ula-etupää poikkeaa toteutukseltaan myöhemmin vakiintuneesta perusrakenteesta. Asa 115 on melko kookas radio, ja painoakin on reilusti. Ula-aaltojen lisäksi vastaanottimessa on lyhyet, keskipitkät ja pitkät aaltoalueet. Hienoviritystä varten lyhytaaltoalueella on käytettävissä lyhytaaltolevitys

Asan näköviritysputkena on EM80 -viuhkaviritysputkea vanhempi EM34.

Vastaanottimessa ovat tavanomaiset liitännät AM- ja FM-antenneille, maaliitännälle sekä levysoittimelle ja ulkoiselle lisäkaiuttimelle. Asan FM-antenni toimii myös AM-alueilla, joten kahta erillistä antennijohtoa ei tarvita.

Asan koneisto on kookas ja osasijoittelultaan melko tiheä. Koneiston metallirunko on säilynyt hyvässä kunnossa vuosien saatossa. Vasemmassa reunassa sijaitsevat AM-virityskondensaattori sekä FM-vastaanoton etuaste. Keskellä ovat välitaajuusmuuntajat, joista pienempikoteloiset toimivat ula-piireissä. Oikealla ovat pientaajuusaste ja verkkomuuntaja.

Radion verkkomuuntaja on erittäin suurikokoinen. Yhdeksänputkinen vastaanotin vaatiikin virtalähteeltä tehoa.

Verkkovaihtovirta tasasuunnataan kokoaaltotasasuuntaajaputkella, AZ41:llä.

AM-kaksoiskondensaattori on varsin kookas ja herkkä.

Kahdessa metallilieriössä sijaitsee Asan ula-etuaste, joka on toteutettu yhdellä EC92 -triodilla. Rakenne on ajalta, jolloin ula-vastaanoton tekninen toteutus haki vielä muotoaan. Poikkeavasta toteutuksestaan huolimatta FM-vastaanotto sujuu häiriöttä ja hyvällä herkkyydellä. Myöhemmin Asa kehitti ula-etuasteen, jossa käytettiin kahta EC92 -triodia.

Ula-etuasteen EC92 -triodi on kuvassa keskimmäisenä. Vasemmalla on pentodi EF80 ja oikealla triodi-heptodi ECH81.

Suurtaajuusvahvistimena ula-alueella toimii pentodi EF80.

AM-aaltoalueiden sekoittaja- ja oskillaattoriputki ECH81.

Välitaajuusvahvistinosassa hehkuu pentodi EF 85.

Radiolähetyksen ilmaisemisesta huolehtii EABC80. Esivahvistinputkena on EAF42 -pentodi.

Vastaanottimen pääkaiutinelementtinä on Asan valmistama 10 tuumainen bassoelementti.

Pienempi neljän tuuman elementti on Goodmansin valmistama. Molemmille elementeille on omat päätemuuntajansa. Äänenlaadultaan radio on myöhempiä 50-luvun radiovastaanottimia, esimerkiksi Saloran Rivieraa tai Metropolia, vaatimattomampi erityisesti diskanttitoiston osalta. Asan ääni on kuitenkin pehmeä ja selkeä, mikä miellyttää puheohjelmien kuuntelussa.

Hehkua illan hämärässä


Teknisiä tietoja:

Valmistusvuosi:
1953 (Radiomuseum)

Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
110, 127, 220 ja 250 volttia. Vaihtovirran kokoaaltotasasuuntaus AZ41 -putkella.

Putkitus:
EF80, EC92, ECH81, EF85, EABC80, EAF42, EL41, AZ41 sekä näköviritysputki EM34.

Äänentoisto:
Korkeiden äänien portaaton säätö sekä bassokytkin. Kaiutinelementteinä 10 tuumainen Asan valmistama elementti  ja neljän tuuman Goodmans -elementti, joille syötetään koko taajuusalue. Molemmille elementeille on omat päätemuuntajat. 

Ominaisuudet:
Vauhtipyöräviritys AM-aaltoalueilla. Lyhytaaltolevitys. Näköviritysputki. Levysoitin- ja lisäkaiutinliitännät.

Huoltotoimenpiteet:
Paperikondensaattoreiden vaihto. FM-virittimen katkenneiden viritysnarujen uusinta. Alkuperäisiä vastaavien kaiutinelementtien ja päätemuuntajien hankinta ja asennus. Verkkojohdon sekä muiden eristeiltään haurastuneiden johdinten uusinta.    


LÄHDE:

Radiomuseum. Asa 115. Luettu 31.12.2013. http://www.radiomuseum.org/r/asa_115.html