Saba Freiburg 7 Automatic

Eräs 1950-luvun radiovastaanotintuotannon jalokivistä on sakalainen Saba Freiburg 7, joka mallivuotenaan 1956-57 oli mallisarjansa suurin ja kaunein vastaanotin. Runsaasti varusteltu radio on hyvin kookas, ja painoakin on kertynyt reilut parikymmentä kiloa. (Radiomuseum.) Erikoisuutena vastaanottimessa on täysin automaattinen moottoroitu kanavahaku, jonka toimintakytkin on radiokotelon alareunassa.

Saba Freiburgissa on ominaisuuksia moneen tarpeeseen: neljä aaltoaluetta, puhe- ja musiikkivalintakytkimet, äänenvärinsäätimet bassolle ja diskantille, vauhtipyöräviritys, automaattinen kanavahaku, säädettävä ferroceptor-antenni sekä näköviritysputki.

Freiburgin takakansi on täynnä ilmanvaihtoaukkoja, sillä 12-putkinen vastaanotin vaihtovirtamoottoreineen tuottaa paljon lämpöä. Tehonkulutus on noin 90 wattia.

Lisäkaiutin-, magnetofoni-, levysointin- ja antenniliittimen lisäksi vastaanottimeen on ollut saatavilla langallinen kaukosäädinyksikkö. Kaukosäätimellä on voinut käyttää automaattiviritintä, säätää äänenvoimakkuutta sekä käyttää virtakytkintä. Suojalevyllä peitetty liitäntä on lisäverkkoliitäntä, josta saa verkkovirtaa esimerkiksi levysoittimelle.

Freiburgin koneisto on massiivinen sekä varsin monimutkainen. Sisätilaa hallitsevat Saban valmistamat laadukkaat Greencone -kaiutinelementit, joita näkee silloin tällöin myös omatekoisissa hifi-projekteissa. Elementeillä on kokoa melkoisesti - ovaali pääkaiutin on kooltaan 10x14 tuumaa, sivukaiuttimet 8 tuumaa ja diskanttielementti 6x4 tuumaa. Diskanttielementin jakosuodinkytkennässä oli alunperin 10 µF:n kondensaattori, mutta vaihdoin sen 2,2 µF arvoon hillitäkseni kirkasta soundia.

Koneiston vasemmassa laidassa on automaattivirittimen vaihtovirtamoottori, joka säätää virityskondensaattoreita valitun aaltoalueen mukaisesti. Sen vieressä yläpuolella on kahdella EC92 -putkella (triodi) toteutettu ula-etuaste. Välitaajuusosioiden jälkeen koneiston toisessa päässä on pientaajuusaste vuorovaihepäätteellä sekä järeä virtalähde.

Koneistoa toisesta suunnasta. Päävirtalähteen päällä oikealla on relekytkentöjen erillinen virtalähde. Käyttöjännitteen valitsin on heti virtalähteen vieressä vasemmalla.

Suurikokoinen viiden ohmin Greencone -pääkaiutinelementti. Bassopäässä riittää potkua ja syvyyttä. Toisto ulottuu noin 40 Hz paikkeille. Diskanttitoisto on tarkka ja erotteleva.

Sivukaiuttimina ovat kahdeksan tuumaiset laajakaistaelementit. Niillä on erillinen signaalitulo, jonka taajuusvasteeseen vaikuttavat vastaanottimen puhe- ja musiikkikytkimet. Kaikissa elementeissä on AlNiCo -magneetit.

Kauko-ohjauksen toteuttamiseksi Saba Freiburgiin on suunniteltu releohjattuja kytkintoimintoja, joille syötetään virtaa erillisestä virtalähteestä. Kuvassa näkyvä rele kytkee radioon virran, kun ohjausjännitteen kytkevää virtapainiketta painetaan radion toimintanäppäimistä tai kaukosäätimestä.

Yllä olevissa kuvissa on Freiburgin automaattivirittimen vaihtovirtamoottori, joka etsii ja hienosäätää radiolähetyksiä automaattivirityksen ollessa kytkenttynä. Vastaanotin pyrkii pitämään lähetyksen kuuluvuuden parhaana mahdollisena - signaalin heiketessä tai siirtyessä automatiikka muuttaa viritystä vastaavasti.  Radion putkista ainakin ECL80 ja EABC80 vastaavat automaatin toiminnasta, joista EABC80 liittynee automaatin ilmaisimeen. Virityslaitteisto on varsin monimutkainen, eikä sen toiminta ole allekirjoittaneelle vielä täysin selvillä.

Ula-etuasteen virityskoneistoa.

Amplimoduloitujen taajuuksien sekoitin ja oskillaattoriputki ECH81 hohtaa antenniliitäntäkytkentöjen takana.

Välitaajuusasteessa hehkuu pentodi EF89.

Automaattivirittimen ilmaisimessa on EABC80 -putki. Automaatin toimintaa voi hienosäätää alla olevasta välitaajuusmuuntajasta.

Putkitusta koneiston oikeasta päästä. Putket vasemmalta lähtien ovat EBF89, ECL80, EC92, sen alapuolella EABC80 sekä oikealla kaksi EL84 -päätepentodia. EBF89 -putken molemmin puolin on kaksi välitaajuusmuuntajaa. Lieriön muotoinen osa on tasasuunnatun käyttövirran suodatuslinjassa oleva 2x50 µF elektrolyyttikondensaatori. Kuvassa näkyvä tyhjä putkenkanta on tarkoitettu Saban vikadiagnostiikkalaitteelle.

Vuorovaihepäätteen EL84 -päätepentodit. Moottoroidun äänenvoimakkuussäätimen kytkentöjä näkyy vasemman päätepentodin takana.

Teknisiä tietoja:

Valmistusvuosi:
1956-57 (Radiomuseum). Sarjanumero: 36634

 Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
110, 125, 150, 220 ja 240 volttia. Seleenitasasuuntaus.

Putkitus:
EC92, EC92, ECH81, EF89, EBF89, ECL80, EABC80, EC92, EL84, EL84, EF86 ja näköviritysputki EM71

Äänentoisto:
Korkeiden ja matalien taajuuksien portaattomat säätimet. Puhe- ja musiikkiäänenvärikytkimet. Kaikki kaiutinelementit Saban Greencone -elementtejä. Etupaneelissa 14"x10" bassoelementti ja 6"x4" diskanttielementti. Ensimmäisen asteen jakosuodinkytkentänä on 2,2 µF elektrolyyttikondensaattori. Sivukaiuttimet ovat kahdeksan tuumaa.

Ominaisuudet:
Vauhtipyöräviritykset FM- ja AM -aaltoalueilla. Etupaneelista säädettävä ferriittiantenni. Näköviritysputki. Kaikilla aaltoalueilla automaattinen viritys. Kaukosäätövalmius, jolla voi ohjata viritystä, äänenvoimakkuutta ja virrankytkentää. Lisäkaiutin-, levysoitin-, magnetofoniliitännät sekä langallisen kaukosäätimen ja ulkoisen sähkölaitteen liitännät.

Huoltotoimentpiteet:
Automaattivirittimen hienosäätö. Automaattivirityksen mykistysominaisuuden ohitus äänenlaadun viilaamiseksi. Diskanttielementin jakosuodinkytkennän 10 µF:n kondensaattorin  vaihto 2.2 µF:n elektrolyyttikondensaattoriin.

LÄHDE:
Radiomuseum. Freiburg automatic 7 Radio SABA; Villingen, build. Luettu 25.11.2013. http://www.radiomuseum.org/r/saba_freiburg_automatic_7.html

Salora Metropol 58

Jyhkeän kokoinen Metropol -putkiradio oli Saloran radiomalliston lippulaiva. Tämä Metropol on toisen mallisukupolven vastaanotin, ja sitä valmistettiin reilun tuhannen kappaleen erä vuodenvaihteessa 1957 - 1958 (Jokinen 2013). Radio vaati jonkin verran remonttia täyden toimintakunnon palauttamiseksi. Suomen Radiohistoriallisen Seuran keskustelufoorumin avuliaalla opastuksella Metropol virkistyi jälleen entiseen loistoonsa.

Salora Metropolissa on Rivieran tavoin kulmiin sijoitetut diskanttielementit. Etulevyssä - kaiutinelementtien välissä - on viiden valitsimen äänenvärinsäätöyksikkö.

Saman aikakauden Salora-mallien liitännöissä on paljon yhtäläisyyksiä. Lisäkaiutin- ja levysoitinliitännän lisäksi Metropolissa on liitäntä magnetofonille.

Metropolin koneisto on kookas. Vasemmalta lukien kuvassa näkyvät ula-etuaste, suodatinkondensaattori, välitaajuusosio muuntajineen ja putkineen, ilmaisin- ja pientaajuusaste, päätemuuntaja sekä sen alapuolella verkkovirtamuuntaja. Vuorovaihepääteasteessa on kaksi EL84 -päätepentodia.

Metropolin pääkaiutinelementteinä on kaksi Isophonin valmistamaa 7x9 tuuman laajakaista-elementtiä. Diskanttielementit ovat neljän tuuman Plesseyt, joilta suodatetaan matalat taajuudet 4 µF:n kondensaattorilla. Kaiutinpatteristo on vakuuttavan näköinen, ja äänikin sen mukainen. Soundiltaan radio on todella tukeva, ja bassosäätö kannattaakin suosiolla kääntää lähes kiinni liiallisen jytinän rauhoittamiseksi. Diskanttitoisto on Rivieran tavoin verhoutumaton ja kuulas, joskin vielä aavistuksen kirkkaampi.

Ula-etuasteen kaksoistriodi ECC85.

Kuvaa koneistosta. Punainen johtokimppu menee äänenvärinsäätöyksikköön.

Vuorovaihepääteasteen kaksi EL84 -päätepentodia sekä esivahvistimen ja vaiheenkäännön kaksoistriodi ECC82.

Ilmaisin- ja pääteasteen hehkua.

Metropolin pääteasteen kaiutinmuuntaja on järeä vastaten mitoiltaan muiden putkiradioiden virtalähdettä.

Teknisiä tietoja:


Valmistusvuosi:
1957-1958. Sarjanumero: 73509

Aaltoalueet:
Lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
110, 127, 220 tai 250 volttia AC. Seleenitasasuuntaus.

Putkitus:
ECC85, ECH81, EF89, EF89, EABC80, ECC82, EL84, EL84 ja näköviritysputki EM80

Äänentoisto:
Korkeiden- ja matalien äänien portaattomat säätimet. Äänenvärinsäätöyksikkö viidellä valinnalla: puhe, soolo, jazz, basso ja orkesteri. Pääkaiuttimina kaksi Isophonen 9x7 tuuman elementtiä sekä kulmissa kaksi Plesseyn 4 tuuman diskanttielementtiä. Ensimmäisen asteen jakosuotimena diskanteissa 4 µF:n kondensaattori.

Muut ominaisuudet:
Hienoviritys lyhytaaltoalueilla. Vauhtipyöräviritys FM ja AM -aaltoaluilla. Etupaneelista säädettävä ferriittiantenni. Kaksiasentoinen kaistanleveyden (leveä, kapea) valitsin AM-alueilla. Lisäkaiutin-, levysoitin- ja magnetofoniliitännät.

Huoltotoimenpiteet:
Paperikondensaattorien ja muutamien elektrolyyttien vaihto. Katkenneiden ja arvojaan muuttaneiden vastusten metsästys ja vaihto.

LÄHDE:

Jokinen, R. 2013. Salora Metropol 58. Internet sivusto: Salora Nordell & Koskinen. 1928-1996. Luettu 18.11.2013. http://salora.name/radiot/mallisto/ULA/SALORA_METROPOL_58.htm

Salora Riviera 57

Salora Riviera oli Saloran malliston keskihintainen vastaanotin. Tämä ensimmäisen sukupolven Riviera on vuosimallia 1956, jolloin Salora esitteli kyseisen radiomallin ensimmäistä kertaa. Riviera oli yksi Saloran suosituimmista radiomalleista, ja sitä valmistettiin useamman mallisukupolven ajan. Tämä jo alunperinkin toimintakunnossa ollut yksilö löytyi huutonetistä. Tämä Riviera on jokapäiväisessä käytössä, ja kuunteluviikon kohokohtia on Yle Radio Yhden sunnuntai-iltaisin lähettämä Jatzofrenia.

Salora Rivierassa on yhteensä kolme Plesseyn kaiutinelementtiä, joista kaksi (6x4 tuumaa) on sijoitettu laitteen kulmiin. Keskellä olevaan 10x6 tuuman elementtiin syötetään koko äänialue ja sivuelementeiltä suodatetaan matalat taajuudet yksinkertaisella jakosuodinkytkennällä pois. Aikanaan rakennetta mainostettiin soundia avartavana laajasointina, ja omaan korvaan radion ääni kuulostaakin mainiolta. Hyvää äänenlaatua arvostavalle Rivieralla on vieläkin paljon tarjottavaa, sillä se kuuluu ehdottomasti parhaiten soivien kotimaisten radioiden joukkoon. Radion ääni on miellyttävän pehmeä, silti ylärekisteristään verhoutumaton. Bassotoisto on tanakka, ja se ulottuu melko matalalle.

Rivieran takakansi on säilynyt hyvässä kunnossa. Salora Sevillasta tuttujen liittimien lisäksi Rivierassa on lisäkaiutinliitäntä ulkoiselle kaiuttimille.

Rivieran koneisto muistuttaa osasijoittelultaan ja sähköiseltä kytkennältään edullisempaa Sevilla -mallia. Paikkaansa ovat vaihtaneet lähinnä asteikkovalot sekä verkkomuuntaja. Rivierassa on kuitenkin näköviritysputken ja äänenvärinsäätimien lisäksi panostettu kaiutinelementteihin Sevillaa enemmän.

Pientaajuusasteen viimeinen vaihe ennen päätemuuntajaa - päätepentodi EL84. Taustalla näkyy päätemuuntaja sekä sivukaiuttimilta matalia taajuuksia suodattava 50 µF:n kondensaattori.

Suurtaajuusasteessa hehkuu AM-alueiden oskillaattorina ja sekoittajaputkena ECH81. Taustalla näkyy ULA-etuasteen kotelointia.

Kuvaa koneistosta. Etummaisena on ilmaisinputki EABC80 ja sen oikealla puolella 50uF+50uF -suotokondensaattori. Suurtaajuusmuuntajien välistä näkyy välitaajuusvahvistinosan EF89.

Teknisiä tietoja

Valmistusvuosi: 
1956. Sarjanumero: 33941

Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
110, 127, 220 tai 250 volttia. Seleenitasasuuntaus.

Putkitus:
ECC85, ECH81, EF89, EABC80, EL84 ja näköviritysputki EM80

Äänentoisto:
Äänenvärinsäätimet korkeille ja matalille taajuuksille. Pääkaiutinelementtinä on 10x6 tuuman Plesseyn elementti, jolle syötetään koko taajuusalue. Sivukaiuttimina ovat Plesseyn 6x4 tuuman elementit, joilta suodatetaan matalat taajuudet pois 50 µF:n kondensaattorilla (1. asteen jakosuodinkytkentä).

Muut ominaisuudet:
Lyhytaaltoalueiden hienoviritys. Vauhtipyöräviritys AM-alueilla.  Lisäkaiutin- ja levysoitinliitännät.

Huoltotoimenpiteet:
Paperikondensaattoreiden vaihto. ECC85, EF89 ja EABC80 -putkien vaihto vähemmän käytössä kuluneisiin yksilöihin.

Salora Sevilla 57

Ensimmäisen sukupolven Salora Sevilla löytyi pieneltä kirpputorilta 15 vuotta sitten. Tämä alunperin edullisimman hintaluokan putkiradio oli ensimmäinen hankkimani keräilyradio, ja se oli täysin toimintakuntoinen jo alkuperäisessä asussaan. Sevilla asustelee tällä hetkellä kotimme keittiössä hyllyn päällä, josta sillä kuunnellaan päivittäin Yle Puheen ja Yle Ykkösen lähetyksiä.

Hieman kovia kokeneessa takakannessa on säilytystasku, jossa on todennäköisesti säilytetty radiolupapapereita. Vasemmalla on antenniliitännät FM ja AM-antenneillle sekä maaliitäntä. Levysoitinliitäntä on keskellä koneiston alareunassa.

Yhdestä kokoäänialueen kaiutinelementistä johtuen Sevillan soundi on hyvin tumma ja pehmeä, mutta ei kuitenkaan liian tukkoinen. Toisto ulottuu kohtuullisen alas, 50-60 hertsin paikkeille. Kuvassa vasemmallla on ULA-etuaste ECC85 putkella (peltinen laatikko) ja AM-säätökondensaattori EF89 -putken takana. Jännitevalitsimen (musta kiekko) takaa pilkistää ECH81 -putken hattu. Koneiston keskellä on kaksi välijaksomuuntajaa keloineen ja niiden vieressä ilmaisinputki EABC80. Sen takana oleva pötkylä on tasasuunnatun verkkovirran suodantinkondensaattori (2x32uF). Oikealla sulakepesän takana on päätepentodi EL84 sekä päätemuuntaja, jolla pääteputkelta tuleva lähtö sovitetaan viiden ohmin kaiutinelementille sopivaksi. Tuhti verkkomuuntaja näkyy osittain koneiston vasemman laidan alta.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana radion sisälle on päätynyt jossain vaiheessa toisen radiovalmistajan mainos. Kuva viittaisi ASA-radioon. Lienee entinen omistaja on lappusen liimaillut. 

Teknisiä tietoja

Valmistusvuosi:
1956

Aaltoalueet:
ULA, lyhyet, keskipitkät ja pitkät aallot

Käyttöjännitteet:
110V, 127V, 220V tai 250V vaihtovirtajännitteet. Seleenitasasuuntaus

Putkitus:
ECC85, ECH81 ja EF89, EABC80 ja EL84

Äänentoisto:
Korkeiden äänien äänenvärinsäätö ja musiikki-/ puhekytkin. Kaiutinelementtinä Plesseyn 8” laajakaistaelementti

Muut ominaisuudet:
lyhytaaltoalueen hienosäätö ja levysoitinliitäntä

Huoltotoimenpiteet:
Vanhojen paperikondensaattoreiden vaihto ja verkkojohdon uusinta

Tervetuloa tutustumaan putkiradiokokoelmaani

Sähkö- ja radiotekniikan harrastukseni syntyhistoriaan liittyy olennaisesti Päivölän kansanopiston puukäsityöverstas. Isäni oli opistolla puutyön opettajana, ja olin useasti hänen mukanaan verstaalla apupoikana. Iso verstasrakennus monine työkoneineen oli jännittävä paikka, missä pienellä pojalla riitti ihmeteltävää.

Eräänä päivänä huomioni kiinnittyi puutyöverstaan vintillä olevaan erikoiseen puukuoriseen laitteeseen, jonka koristeellisessa etukankaassa luki huolellisella kaunokirjoituksella Maestro. Aukinaisena repsottavassa takakannessa tahtipuikkoa kohotteli kapellimestarin figuuri. Laitetta hetken aikaa tutkittuani isäni kertoi, että laite oli vanha putkiradio, jollaista hänkin oli vuosikymmeniä sitten kuunnellut omassa nuoruudessaan.

Päätimme kokeilla, josko vanhasta höyryradiosta löytyisi vielä eloa. Virran kytkeydyttyä laite alkoi hurista vienosti, ja hetken kuluttua radion vuosikymmeniä hiljaisina olleista kaiuttimista alkoi kuulua pianomusiikkia. Samalla kurkin uteliaana avoimen takakannen välistä apparaatin sisälle, josta ­ kaiken pölyn ja menneen ajan patinan keskeltä ­ hohti elektroniputkien oranssi kajo. Tuosta taianomaisesta hetkestä alkoi kehittyä harrastus, joka on kestänyt näihin päiviin saakka.

Puukäsityöverstaan Maestro -radio osoittautui lopulta pikkuvikaiseksi Saloran valmistamaksi 805 -malliksi vuodelta 1955. Radiossa oli todennäköisesti valintanäppäimistön kontaktivika, sillä apparaatti soi todella hiljaa. Pikkupojalle tuo pienikin pihinä oli riittävä linkki aikamatkalle vuosikymmenten taakse varsinkin, kun isäni väitti vanhan höyryradion suostuvan soittamaan ainostaan vanhan ajan musiikkia. Tähän oli helppo uskoa, sillä radion sisäänrakennetulla ula-dipolilla Maestrosta kuului lähinnä rahiseva Yle Radio yhden lähetys.

Varsinainen ensimmäinen itse hankkimani keräilyradio on ensimmäisen sukupolven Salora Sevilla vuodelta 1956. Tämä kirpputorilta tehty löytö jäi mieleen erityisesti siitä, että raahasimme sitä pikkuveljeni kanssa kirpparilta saamassamme pahvilaatikossa kotia kohti. Painavan matkatavaran kanssa tehty kävelymatka olisi käynyt kohtalaisen pitkäksi, ellei ystävällinen autoilija olisi tarjonnut meille kotipihaamme kyytiä. Niinpä Sevilla saatiin ehjänä perille auton kyydissä, eikä sateiseksi muuttunut ilmakaan päässyt kastelemaan radion hilseillyttä lakkapintaa.

Tällä hetkellä radiokokoelmassani on lähemmäksi parikymmentä vastaanotinta, joista suurin osa on kotimaisen radioteollisuuden tuotantoa. Mukana on myös muutama saksalainen vastaanotin. Lähes kaikki radiot ovat olleet toimintakunnossa jo ostohetkellä, joskin olen tehnyt niihin huoltoremonttia toimintavarmuuden säilyttämiseksi vastaisuudessakin. Lisään tähän blogiin kuvia, käyttökokemuksia ja tietoja kokoelmani radioista lähiaikoina.

Mainittakoon vielä, että omatoimiset putkiradioiden huolto- ja korjaustoimenpiteet vaativat sähkötekniikan tietämystä siinä määrin, että en suosittele kokemattomalle radion omistajalle huoltotoimiin ryhtymistä missään tapauksessa. Putkiradioissa olevat jännitteet ja sähkövaraukset ovat sen verran vaarallisia, että huolimaton käyttäjä saattaa saada sormilleen kuolettavan sähköiskun. Kokemattomalle radionkuuntelijalle turvallisin keino vanhan radion toimintakuntoon saattamiseksi on toimittaa radio putkilaitteita huoltavaan korjausliikkeeseen. Näitä on suuremmissa kaupungeissa useampia. Hyviä vinkkejä ja turvallisuusohjeita radioiden käyttöön ja huoltoon saa myös Suomen Radiohistoriallinen Seura ry:n keskustelufoorumista osoitteesta www.radiohistoria.fi.

Salora Metropol 58